Kirjoituksiani lehdissä

Tänäkin vuonna niin kuin jo aiemminkin on tullut kirjoiteltua lehtiin aiheista, jotka ovat tuntuneet tärkeiltä ja joista kulloisenakin ajankohtana on ollut keskustelua.

https://www.ts.fi/lukijoilta/5862282 Paikallisesta sopimisesta työpaikoilla

https://www.ts.fi/lukijoilta/5815269 Julkisten palveluiden yksityistämisestä.

https://www.ts.fi/lukijoilta/5505241 Attendon hinnankorotuksista

 https://www.ts.fi/lukijoilta/5505241 Attendosta toinenkin juttu viime vuoden lopulla

 https://www.ts.fi/lukijoilta/5737958 Postin toimipaikkojen karsimisesta

https://aamuset.fi/artikkeli/5538007 Äänestämisen merkityksestä aluevaaleissa

https://ls24.fi/artikkelit/annatko-avoimen-valtakirjan Äänestämiseen kannustaminen

https://ls24.fi/artikkelit/palkankorotukset-kuuluvat-kaikille Palkankorotukset kuuluvat kaikille

https://www.loimaanlehti.fi/2022/03/ytk-sen-yhdistys-ja-ammattiliitot-mika-ero YTK-yhdistys vs Ammattiliitot

https://www.ts.fi/lukijoilta/5411484  Henkilöstö mukaan soten valmisteluun

https://aamuset.fi/artikkeli/4055783 Hätäkeskuspäivystäjien työstä

https://aamuset.fi/artikkeli/4134643  Auttajia vai lakonmurtajia

Kuvagalleria

Kirjoituksiani somesta

Sähkön hinta

Mitä mietin, kysyy FB. No, sitä samaa kuin kaikki muutkin! Sähkön riittävyyttä ja hintaa. 

Olkiluoto 3 sai rakennusluvan v. 2005 ja sen piti valmistua alunperin v. 2009. Ei valmistunut, peijakas vie! Viivästyi 13 vuotta! Nyt, kun se on saatu lopulta käyttöön, v. 2022 ja hetken toimimaan täydellä tehollakin, se alkaa hajota! No, onhan se jo aika vanhakin - oli jo ennen kuin valmistuikaan. Mitkä lie  putket hapertuneet käyttämättöminä....

Itsellämme on vielä halpaa sähköä, kun sopimus on katkolla vasta kesällä, mutta monet ovat jo nyt pulassa ja kun hinta ilmeisesti nousee vielä tästä aika paljon, niin mihin tässä joudutaankaan?!  Surettaa heidän puolestaan! 

Aina voi jossitella, mutta tuo Olkiluodon valmistumisen viivästyminen ja täyteen tuotantotehoon saattaminen olisi ilmeisesti pelastanut paljon. Se on sentään maailman kolmanneksi suurin ydinvoimala, että pitäisi siitä pienelle maalle riittää sähköä - jos se vaan toimisi.

Hallitus on tehnyt monia toimia tilanteessa. On laskettu sähkön ALVia, on tehty tukipaketteja ja saatettu sähkö kotitalousvähennyksen piiriin. Mutta - nämä eivät riitä! 

Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell painottaa, että kuluttajille pitää taata lain edellyttämä mahdollisuus ostaa kohtuuhintaista sähköä oman alueen toimitusvelvolliselta sähkönmyyjältä. Energiaviraston tehtävä on linjata kohtuullisuuden vaatimukset pikaisesti. Samalla tulisi arvioida, onko hinnankorotuksissa ollut perusteettomia korotuksia ja ryhtyä seuraamustoimiin, jos näin on ollut (Kaleva 2.11.2022).

Olen täysin samaa mieltä Kuluttajaliiton kanssa. Sähköhintaan on määritettävä hintakatto. Olen lukenut ja ymmärtänyt, ettei tämä kaikkien sähköyhtiöiden osalta onnistu (omistusmuoto, tuotantotapa jne.), mutta niille joille ei onnistu, rajataan vaikka voittomarginaalia. Ansiotonta voiton tavoittelua ei tässä tilanteessa tulisi sallia! Sotatilannetta naapurissa ei saisi tällä tavoin hyödyntää!

*****************

Kokoomuksen varjobudjetti ja leikkaukset

Totta, mitä SDP:n Niina Malm toteaa. "Ansiosidonnaisen työttömyysturvan ja asumistuen sysääminen leikkuriin vetäisi mattoa suomalaisten alta tilanteessa, jossa arjen kulujen, kuten sähkön ja ruuan hinta, nousee päivä päivältä. Samaan aikaan kokoomus olisi kuitenkin valmis ojentamaan miljardiluokan veronalennukset kovatuloisille, huolimatta valtion budjetin alijäämästä."

Kokoomuksen kyyti olisi jäätävän kylmää! Kokoomus on kertonut varjobudjetistaan, jossa leikkauksen kohteeksi joutuisi sosiaaliturva. Ainakin työttömyysturva ja asumistuet siis olisivat leikkauslistalla. Mitä muuta leikattaisiin? 

Sosiaaliturva on laaja kokonaisuus. Sosiaaliturvaan sisältyvät myös mm. vanhustenhoiva, terveydenhuolto, lapsilisät ja lapsiperheiden tuki, toimeentulotuki jne. Leikkaisiko Kokoomus näitäkin - nyt tai myöhemmin, jos valtaan pääsevät?

 Ansiosidonnaista työttömyysturvaa he lyhentäisivät saadakseen työttömät töihin. Ihan kuin iso joukko ihmisiä kituuttaisi pienellä työttömyyskorvauksella ihan ilokseen! Samalla, kun leikkaisivat, he laajentaisivat ansiosidonnaisen koskemaan kaikkia. Ihanko pyyteettömästi? Minkähän takia? 

Voisiko syy olla se, että ammattiliittoihin kuuluminen saattaisi vähentyä ja työnantajapuolen unelma paikallisesta sopimisesta toteutuisi, kun yleissitovuus heikkenisi? 

Nyt kannattaa tehdä töitä yhdessä, että jokainen äänestää! Ja kysyä, äänestääkö tällaisen puolesta, vai näitä leikkauksia vastaan! 

************

Jälkipyykki

Uutisista on saatu lukea, että sopimusneuvottelujen jälkipyykkiä pestään nyt kovin käsin Tehyssä. On erotettu toimintaa kriittisesti arvioineita liittopäättäjiä ryhmästään ja väitetään, että toisinajattelijat liiton sisällä vaiennetaan. Mikäli tämä on totta, se olisi kovin hämmästyttävää! Eikä myöskään ammattiliitolle sopivaa tai ominaista toimintaa.

Ammattiliitto on solidaarisuusliike, eli se toimii yhteisvastuullisesti ja luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näitä tarvitaan tarvitaan eritoten sopimusneuvotteluissa ja niihin liittyvissä toiminnoissa, mutta myös arjen työelämässä. 

Ammattiliitot tekevät hyvää työtä jäsentensä työsuhteen ehtojen ja työolojen parantamiseksi. Niillä on voimaa ja sananvaltaa sitä enemmän mitä useampi kuuluu oman sopimusalansa liittoon. Silti yksityiset työttömyyskassat ovat kasvattaneet jäsenmääräänsä. Niiden jäsenet huolehtivat vain omasta työttömyysturvastaan, eivät välitä rinnalla työskentelevistä, eivätkä halua olla turvaamassa yhteisvastuullisesti tulevaa ansiokehitystä. Kassathan eivät palkankorotuksista neuvottele. 

Ammattiliitto on neuvottelukumppani, ei vastapuoli ja valistuneet työnantajat tämän ymmärtävätkin. On työnantajia, jotka jopa kantavat huolta, että uusi luottamusmies valitaan, kun tehtävässä oleva luottamusmies on vaikkapa eläköitymässä. Näitäkin yhteydenottoja on työnantajilta tullut meille liittoon!

Ammattiliitto siis ajaa jäsentensä etuja - yleensä vastuullisesti. Neuvottelutavoitteet asetetaan niin, ettei ajeta työnantajaa ahdinkoon tai vähentämään väkeä, mutta niin, että työntekijät saavat osansa "tuloksesta", ostovoima nousee (joskin viimeksi mainittu on nyt poikkeuksellisen korkean inflaation aikana on ollut vaikeaa) ja oikeudenmukaisuus toteutuu. Ammattiliitto joutuu siis sopimusneuvotteluissa ottamaan realiteetit huomioon ja se tarkoittaa, että osa jäsenistä pettyy aina, jos heillä on epärealistisia (vaikka ehkä oikeutettuja) odotuksia. Yleensähän nämä odottavat satasia ja saavat kymppejä. 

Ilman ammattiliittoja ei kuitenkaan tulisi ihan jokaiselle liki vuosittain edes näitä kymppejä ja muita korjauksia. Ei työnantaja niitä jokaiselle erikseen tulisi tarjoamaan! Kyllä se saajat osaisi valita! Ammattiliiton vahvuus on jäsenistön määrä, mutta myös jäsenistön yhtenäisyys. Se, että viedään tavoitteita yhdessä eteenpäin ja liitto voi luottaa, että tarvittaessa jäsenistö seisoo näiden tavoitteiden takana, vaikka työtaisteluun asti - auttaa neuvottelijoita neuvottelupöydässä. Ja toisaalta - jäsenistö pitää voida luottaa, että liitossa on osattu asettaa tavoitteet niin, että tulokseen voidaan päästä. Ettei työtaistella suotta, jos siihen joudutaan. 

Liittojohto kertoo tavoitteet ennalta, kun sopimusneuvotteluihin lähdetään ja jäsenistö ymmärtää, että niitä kohden pyritään, mutta kun neuvotellaan, niin harvemmin ihan kaikkea saadaan. Työnantajan tavoite on päästä mahdollisimman vähillä kustannuksilla ja liitot pyrkivät kohti omaa tavoitettaan. Neuvottelutulos on yleensä jotain tältä väliltä - kompromissi, jos tavoitteet on asetettu järkeviin mittoihin. 

Jos neuvottelutavoitteet asetetaan riskillä niin korkeiksi, ettei voi pitää varmana, että niitä lähellekään päästään, on suuri vaara että pieleen menee! Jos jäsenille kuitenkin kerrotaan koko ajan, että periksi ei anneta, vaan taistellaan niin kauan, että tavoitteet saavutetaan niistä tinkimättä, ja sitten lopetetaankin yhtäkkiä vaikka selvää tulosta ei saada aikaan, voi olla jäsenten ymmärrys koetuksella. Niin kävi mielestäni tällä kierroksella Sote RY:lle ja sitä pyykkiä pestään nyt.

Miksi pohdin näitä? Eikö tämä ole Tehyn sisäinen asia? Jo SOTE ry:n työtaistelun aikana varoitettiin myös muista ammattiliitoista, että SOTE ry:n valitsema strategia oli vastoin kaikkea sitä, mikä on ollut tärkeintä tähän mennessä työtaisteluista (henkiä ei vaaranneta ja suolelutyötä annetaan tämän vuoksi lakossa), muutoin koko lakko-oikeus ja luottamus AY-liikkeeseen vaarantuvat - niin palkansaajien kuin työnantajankin suunnalta. Ei ollut siis kyse vain SOTE ry:n tai Tehyn sisäisistä asioista! 

Tässä on se surullisinta, että jos jäsenistö menettää luottamuksensa yhdessä liitossa, niin kaikki eivät siirry muihin liittoihin, vaan pettyneinä jättävät koko AY-liikkeen jäsenyyden ja taas kasvaa yksityisten kassojen jäsenmäärä ja ammattiliittojen voima vähenee. Ei ole siis todellakaan ole vain SOTE ry:n asia ja epäonnistuminen, vaan vahinkoa syntyy koko AY-liikkeelle.

**************

Nuoret odotusten ja vaatimusten keskellä

Piispa Mari Leppänen kirjoittaa kolumnissaan HS 11.10, että nuoret eivät tarvitse armahdusta keskeneräisyydestä vaan vaatimusten ja tehokkuuden maailmasta, joka ei tunnusta tavallisuuden arvoa. Sen sijaan, että auttaisimme nuoria selviytymään kohtuuttomien odotusten viidakossa, meidän on kyseenalaistettava kohtuuttomat odotukset, sanoo piispa Mari Leppänen. 

Olen täysin samaa mieltä piispan kanssa siitä, että meidän kaikkien olisi hyvä tarkastella odotuksiamme. Ovatko odotuksemme kohtuuttomia nuoriamme, entä itseämme kohtaan? Olisiko kohtuullistaminen ehkä paikallaan! 

Piispa sanoo myös, että olemme hukanneet tavallisuuden arvon! Tämäkin on niin totta ja iso syy moniin ongelmiimme! Hyvin moni nuori (niin kuin moni aikuinenkin) pyrkii olemaan jotain muuta kuin tavallinen. Olemalla tavallinen, elämällä tavallista arkea, tavallisessa parisuhteessa ja tekemällä tavallista työtä, voikin tänä päivänä tuntua epäonnistumiselta ja pettymykseltä. Surullista! 

Vaarojen tiellä

Meidän maailmamme on nyt kyllä liian monella rintamalla vaarojen tiellä! Kaasuputket räjähtelee Itämerellä - räjäytyksistä vastuussa olevasta tahosta ei ole tietoa sen enempää kuin Krimin vallanneista vihreistä miehistä - kenen joukkoihin kuuluivat. Aika metkaa! Mitähän kaikkea voikaan vielä tapahtua? 

Naapurin erikoisoperaatio, joka ei siis ole sota, näyttää kuitenkin ihan sodalta liikekannallepanoineen. Jos erikoisoperaation alullepanija ajetaan vieläkin ahtaammalle, mitä siitäkin seuraa? Pattitilanne - kun maalaa itsensä nurkkaan, sieltä ei yleensä pääse voittajana pois. 

Täällä Suomessakin on päällä aikamoinen pattitilanne - onneksi vähän pienemmissä määrin, mutta vakava kuitenkin! Tehyn ja Superin työtaistelussa otettiin käyttöön uusi strategia - kaikki peliin heti alussa. Työtaistelun kohdennus tehohoitoon ja suojelutyöstä kieltäytyminen oli yllättävä, eikä ollenkaan hyvä asia yleisemminkin työtaisteluoikeuden kannalta! Saivat kyllä alussa paljon huomiota ja hoitajat ymmärrystä, mutta tilanteen jatkuttua näin pitkään, alkaa tulla kansallekin taisteluväsymystä. Enää ei ymmärrystä tulekaan ihan yhtä mittavasti. 

 Strategia ei toiminut, niin kuin oli luultavasti arvioitu ja nyt on jonkinmoinen asemasota käynnissä KT:n ja Sote ry:n välillä. Pikkuhiljaa työtaistelulta loppuu keinot, jos ei pian tapahdu jotain uutta. Joukkoirtisanomisilla on uhattu keväästä asti, mutta vielä sitä ei ole toimeenpantu. Toivottavasti sopu syntyy ennen kuin ne alkavat! 

Työnantaja ottaa myös uusia lakonmurtamiskeinoja käyttöön Oulussa - mm. maksamalla töihin tuleville tuntuvaa lisäliksaa. Tämä saattaa jäädä jatkossa käyttöön muuallakin, kun se nyt on kerran kokeiltu. Lakon murtaminen sai uuden välineen. 

Ei Tehyn ja Superin suojelutyökielto ihan perusteetonkaan ollut, sillä työnantajat tekivät yhtälailla arviointivirheen kevään lakossa vaatimalla suojelutyöhön väkeä niin, että henkilöstöä oli joissakin paikoin enemmän työssä lakon aikana, kuin normaalisti. Siitä he varmasti maksoivat hintaa nyt Sote ry:n syksyn lakkostrategian muodossa. 

Tehyn ja Superin pieleen menneestä lakkostrategiasta syntyi myös potilasturvalaki, jonka eduskunta hyväksyi. Moni piti sitä turhaan asetettuna, koska oikeus oli jo kieltänyt silloin alkamassa olevat lakot ja toiset sillä perusteella, että se loukkaa hoitajien perustuslaillisia oikeuksia. 

Vastakkain jouduttiin asettamaan lakko-oikeus ja oikeus elämään, sillä tämä tiettyjen lakkojen kieltäminen oikeuden päätöksellä ei olisi estänyt ilmoittamasta heti uusista lakoista ja niin olisi kuormitettu oikeuslaitosta uudelleen ja uudelleen. 

Hoitajat nimittävät lakia pakkotyölakiksi ja itseään orjiksi, mutta toiset taas sanovat, että se on "oikeus hoitoon ja elämään" -laki. Kuka mistä kulmasta asiaa katsoo. Kaikki ovat kuitenkin yhtä mieltä, että sopua pitäisi rakentaa molempien - KT:n ja Sote ry:n vastaantulolla mitä pikimiten!

Korona on onneksi jo siirtynyt taustalle ja elämä on normalisoitunut muutoin, mutta alkoholi tuoksahtelee vieläkin ympäriinsä. Ei siksi, että sitä nauttisimme jatkuvasti, vaan siksi, että kädet kylpevät edelleen käsidesissä jatkuvasti. Se on varmaan ihan hyvä juttu, jos sillä edes kulkutaudit pysyvät loitolla! Nyt on vitsauksia ja epävarmuutta niin paljon ympärillä, ettei puutu kuin heinäsirkat! Jäämme odottamaan, joko riittää, vai ovatko vasta tulossa!

Käyttöhuoneet

Minua on viimeaikoina huolestuttanut puheet kannabiksen käytön vapauttamisesta ja käyttöhuoneiden avaamisesta. Vanhanaikaista, tiedän. Perusteltu huoli, näin uskon. 

Huumeidenkäytön dekriminalisoinnin puolustajat sanovat, ettei kannabiksen käyttö ole sen vaarallisempaa kuin tupakanpoltto tai alkoholin käyttökään. Olen kovasti toista mieltä! Terveyden kannalta voikin olla totta, mutta kyllä kannabis taitaa tuottaa muita murheita nopeammin ja useammalle ja johtaa suonensisäisiin helpommin ja nopeammin kuin edelliset. 

Huumeet ovat niin kalliita, että niiden saamiseksi voi ajautua muihin rikoksiin. Perusteluna käyttöhuoneiden perustamiselle on esitetty, että kun huumeiden käyttö toteutetaan tilassa, jossa on valvonta, on käyttö turvallisempaa kuin, jos piikkejä isketään jossain kähmäisissä paikoissa. 

 Käyttöhuoneiden puolustajat myös sanovat, että kun huumeiden käyttö on kriminalisoitu, eivät käyttäjät uskalla hakeutua hoitoon. Minä uskon, kuten moni muukin, että huumeiden vapauttaminen saa niiden käytön lisääntymään. Ne on vapauttamisen jälkeen sallittuja ja tällöin aiempaa useampi voi niihin sortua. Nyt kun käyttö on laitonta ja siitä käryttäessä moni ovi sulkeutuu mm. työmarkkinoilla, jättää valtaosa kokeilematta. Miksi siis nämäkin ihmiset pitäisi altistaa huumeiden käytön aloittamisen mahdollisuudelle? 

Se, että perustettaisiin käyttöhuoneita, joissa olisi valvonta ja valistus samalla on tietenkin hyvä juttu, mutta sekin osaltaan helpottaa jopa suonensisäisten käyttöön ryhtymistä, jos se kerran mahdollistettaisiin ja "hyväksytyksi" osoitettaisiin. Ikään kuin baariin menisi. Kun meillä on jo riesana alkoholin ja tupakan aiheuttamat vakavat sairaudet, niin miksi meidän vielä pitäisi kasvattaa näiden haitta-aiheiden listaa?

Olisiko kuitenkin parempi käyttöhuoneiden ja dekriminalisoinnin sijasta vapauttaa hoitoon hakeutuvat rikosvastuusta (käyttörikos). Eli jos käytät, se olisi edelleen rikos. Mutta hoitoon hakeutumista ei saisi käyttää sinua vastaan. Nykyään saa puhtaita neuloja ilmaiseksi. Voisiko tässä yhteydessä saada huumeongelmainen myös tuikata sisään sen annoksensa. Ei siihen kannata, mitään viihtymistiloja perustaa, jotka vetäisivät puoleensa.

Itse olen nuorena polttanut tupakkaa ja jos huumeet olisi ollut jo silloin laillisia, olisin voinut uteliaana niitäkin kokeilla. Olin aika rohkea uusia asioita kokeilemaan. Tarjolla niitä oli jo silloin Turussa, mutta pääosa meistä ei uskaltanut niihin sekaantua, kun laittomia olivat. Lasiin en ole sylkenyt, enkä tee niin edelleenkään, joten nyt ei puhu raivoraitis sormenheristelijä. Suvussani on alkoholi aikanaan tehnyt tuhojaan, joten en soisi kenellekään sitä, että löytyisi vielä uusiakin tuhonsiemeniä tuomaan huolta ja tuskaa perheisiin.