Työura
Olen ollut töissä miesten pukutehtaassa, kaupan kassalla (pääministeriainesta?😂), tehtailla liukuhihnalla, kotiäitinä, perhepäivähoitajana, ryhmäperhepäivähoitajana, siivoojana, perhepäivähoidon ohjaajana, sosiaalityöntekijänä ja nyt viimeiset vuosikymmenet ammattiliitossa aluepäällikkönä.
Nuorena tyttönä jätin koulut ja menin tehtaille töihin. Olin vähävaraisesta yksinhuoltajaperheestä ja raha oli tiukassa. Halusin itse tienata omat rahani. Silloin ajat olivat sellaiset, että töihin mentiin, jos töihin halusi. Käveltiin kysymään suoraan paikanpäälle, onko töitä - ja olihan niitä 1970-luvun alkuvuosina. Elämä taisi olla yksinkertaisempaa muutoinkin silloin.
Olin 20-vuotias, kun esikoisemme syntyi ja jäin häntä hoitamaan. Ensimmäisen omistusasuntomme (puolikunnallinen) hankinnan aikaan piti miettiä, miten pärjäämme yhden ansioilla ja silloin kuulin perhepäivähoitajan työstä. Aloitin siis perhepäivähoitajana 1980 Turun kaupungilla ja jatkoin työtä Vahdolle muutettuamme Vahdon kunnan palveluksessa. Se oli hyvä työ. Ei tarvinnut omia lapsia kiikutella hoitoon, kun työ tuli kotiin. Tykkäsin työstäni ja työkavereista kovasti!
Lasten ollessa pieniä, kiinnostuin aikuisopiskelusta. Työn ohessa opiskelin avoimessa yliopistossa ja sittemmin Turun yliopistossa. Valmistuttuani lähdin sosiaalityöntekijäksi perheneuvolaan, kun paikasta minulle vinkattiin. Olisin kovasti tykännyt jatkaakin siinä, mutta kun sitten avautui aluepäällikön tehtävä, joka oli luottamusmies- ja työsuojeluvaltuutetun taustaani vasten ihan unelma, niin hain ja sain sen ja siinä olen viihtynyt tavattoman hyvin!
Liki koko työurani on ollut jollakin tavalla ihmisten auttamista, ohjaamista, opettamista tai tukemista. Päivähoidossa tuettiin lasten kasvua ja oppimista. Joskus se edellytti myös joidenkin perheitten tukemista ja ohjausta. Sosiaalityöntekijän työ perheneuvolassa oli tätä perheitten tukemista mitä suurimmassa määrin. Aluepäällikön työkin on ollut jäsenten ja aktiivien auttamista ja pulmien ratkomista yhdessä, sekä neuvottelua osapuolia tyydyttävien ratkaisujen löytämiseksi. Työtaisteluihinkin sen kautta on jouduttu, kun neuvottelut ovat takunneet. Työ on vienyt kameroiden ja mikrofonien eteen. Se on ollut myös tilaisuuksien ja kokousten järjestämistä sekä kouluttamista, joten ei ne pedagogiset opinnotkaan ihan hukkaan ole menneet! On saanut pitää puheita ja osallistua yhdistysten juhliin ja tapahtumiin. Tämä on ollut unelmaduuni!
Kuva 1. Piipulan ryhmiksessä. - Kuva 2. Toimistohommia. - Kuva 3. Kokousvalmisteluja. - Kuva 4. Puhetta pitämässä. - Kuva 5. Ylen haastattelussa. - Kuva 6. Mielenilmaus Vähätorilla. - Kuva 7. Kouluttajana. - Kuva 8. TV-kamerat paikalla Nauvon lossirannassa. - Kuva 9. Aluepäälliköt Turussa. - Kuva 10. Aktiiveja muistamassa.